Tag Archives: kuvataide

Taloa sammuttamassa ja muita ryhmätyötarinoita

team-1525447_1920

Oi Maamme! -arkistovideohankkeen aikana meiltä on uteliaasti kysytty: miten Tehonrakentajat työskentelee? Ryhmähän on sentään 8-jäseninen.

Tarton residenssissä marras-joulukuussa keskustelimme paljon ryhmätyöstä. Olimme tulleet eräänlaiseen virranjakajaan. Oli vaarana, että meistä oli tulossa ryhmän sijaan tehomunatyhjiössä työskenteleviä yksilöitä.

Päätimme, että osa residenssistä käytetään ryhmätyöharjoituksiin. Periaatteessa oli yhdentekevää olisiko alamme ollut taide- tai kiinteistöhuoltoa. Harjoittelimme mielipiteen sanomista ääneen ja erilaisten mielipiteiden kuuntelemista. Vaikeimmat asiat ovat niitä yksinkertaisimpia. Kokeilimme useita metodeja ennakkoluulottamasti. Oivalsimme, että äänestämiseen päätyminen ei ole epäonnistunutta ryhmätyötä. Kehurinki saattaa kuulostaa vitsiltä, mutta kokeilimme sitäkin. Hyvin meni!

hands-1004134_1920

human-1334446_1920

Ryhmätyö. Mikä kamala sana koulutien alkuajoilta. Ryhmätyön anatomia koostuu pahimmillaan erilaisista mekaanisista toimenpiteistä: viipaloimisesta, leikkaamisesta ja kokoon kursimisesta. Tulikuuma tehtävä viipaloidaan paloiksi, heitellään vastahakoiselle ryhmälle ja kootaan kasaan juuri ennen esittelyä. Kyllä mekin olemme tätä tapaa kokeilleet. Joskus se on vallan mainio tapa.

Tehtävänjako on välttämätöntä. Oi Maamme! -videoprojektin aloitimme keskustelemalla siitä, miten työskentelemme. Emme halunneet videotuotannon tyypillistä työnjakoa ohjaajasta käsikirjoittajaan ja äänisuunnittelijasta leikkaajaan. Siksi jokainen teki videotuotantoa monessa ristikkäisessä roolissa. Teimme paljon yhteisiä ideointitehtäviä – residenssissä toimivaksi todettuun tyyliin. Luetteloimme muun muassa 10 parasta asiaa Suomessa ja näytimme toisillemme videoarkiston suosikkikohtauksia.

Olennaista oli, että ohjasimme ryhmää yhdessä. 40 %-50% ryhmätyöstä on ryhmän hallintoa: tavoitteiden kirkastamista, tehtävien jakamista, aikatauluttamista ja muistuttamista. Tehtävien palauttamista ryhmän eteen. Tsemppaamista ja kevyttä teho-uhittelua.

Tässä kohdassa on sopiva aika purkaa ryhmätyömyytti nro 1: kaikki ryhmätyö on tehokasta.

Kuunnelkaa: osallistava ja sisällöllisesti keskusteleva ryhmätyö ei ole tehokasta. Se ei ole tehokasta, mitä tulee ajankäyttöön. Se on hidasta. Perusteleminen vaatii paukkuja. Keskustelun ja ideoinnin ohjaaminen vie aikaa. Kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen eivät ole varttibisnestä. Tulokset sen sijaan ovat vaikuttavia.

Toki mahtuu maailmaan klassisen tehokastakin ryhmätyötä: ajatelkaapa vaikka vesiämpäriletkaa, jolla sammutetaan palavaa taloa. Kyllä kastuu!

team-work-1052186_1920

Kuvat: Pixabay

Kesän teho-otteet II: “Minä olen myös tehokas”

Kakolan entisessä lääninvankilassa järjestetyssä Valtio+ -näyttelyssä kohtasimme tämän tehokkaan näköisen henkilögallerian. Yksityiskohta Marnic Circus -työryhmän kokonaisuudesta.

Kakolan entisessä lääninvankilassa järjestetyssä Valtio+ -näyttelyssä kohtasimme tämän tehokkaan näköisen henkilögallerian. Yksityiskohta Marnic Circus -työryhmän kokonaisuudesta.


“Minä olen myös tehokas. Jos minulla on viisitoista minuuttia luppoaikaa, käytän sen vaikka sopimuksien tarkastamiseen”
Pekka Mattila, Brändi Pekka, Gloria kesäkuu 2015

“Luolamiesmäisyys kuulostaa liikuttavan inhimilliseltä tilanteessa, jossa kaikkialla puhutaan vakavalla naamalla työn jatkuvasta tehostamisesta”
Marjaana Karhunkorpi, “Näperrä aivojesi edestä”, Aamulehti, 14.6.2015

“Tuttu lause on, että tehdään tämä nyt urakalla loppuun. Silloin yleensä tapahtuu, tulee tekemisen meininki. Urakointi on tehokas-sanan kätketty totuus. Tehokas sanaa on jo vaikeampi määritellä.”
Jorma Pokkinen, Kello käy, työ ei, Aamulehti, 14.6.2015

“Kuvataiteen tapauksessa teos on niin tehokas, että se ikään kuin yhdellä kokemalla imeytyy mieleen ja alkaa vaikuttamisensa vasta sieltä käsin.”

“Kuvataiteessa ovatkin yleistyneet teokset, joissa kuvan osuus vähenee, kuvataiteen alueella näkee nyt vaikkapa huolellisesti rakennettuja suuria esineitä, kokonaisia iskevän tehokkaita tiloja tai jälkiä ja todisteita joskus tehdystä teosta, prosessista tai ovelasti kolmiulotteisten objektien tai kuvien kautta tarjoiltuja ajatuksia, myös tekstiä tai puhetta.”
Pessi Rautio, Kuvan täydeltä, Purnun näyttelykatalogi 2015

Palvelumalleja Tesoman Taidehallilla

Palvelumalli lähes itsekin? Tesoman Taidehalli on seitsemän kuvataiteilijan itsenäinen työhuone, jonka alivuokranantajana toimii Tehonrakentajat ry.

Palvelumalli lähes itsekin? Tesoman Taidehalli on seitsemän kuvataiteilijan itsenäinen työhuone, jonka alivuokranantajana toimii Tehonrakentajat ry. Yhteisessä työhuoneessa on helppoa muun muassa jakaa työnhakuun kuuluvia vinkkejä tai harjoittaa tyky-toimintaa.

Mittoihinsa kasvanut Tesoma on malliesimerkki 70-luvulla rakennetusta lähiöstä. Kerrostalonauhojen väleissä kasvaa metsälämpäreitä, jotka lapset ovat laiduntaneet helppokulkuisiksi.

Parhaillaan Tesoma on myös nykyaikaisen kaupunkisuunnittelun kokeilukeittiö, johon huokutellaan totutusta poiketen mahdollisimman monta uudistuskokkia. Taidehallilaisetkin ovat löytäneet itsensä – ehkä yllätyksekseen – pohtimasta, millaisia palveluja puutarharatkaisuja myöten haluaisimme uuteen Tesomaan.

Toisin sanoen Tesomalla on vaikea välttää Tesoma-keskustelua.

Siksi on luonnollista, että päädyimme osaksi Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen tuoretta projektia. Yliopisto-opiskelijat suunnittelevat parhaillaan uusia palvelumalleja Tesomalle.

Opiskelijoiden tavoitteena on suunnitella kohderyhmälle (nuorille työ- ja opiskeluelämän ulkopuolella oleville tesomalaisille) tulevaisuuden palveluita. Mallit esitetään posterimuodossa joulukuussa Tesomalla ja hankkeelle avattavalla nettisivulla.

tesoman_taidehalli_posteripaja_sos_pol

Hallilaiset kertoivat omakohtaisesti, millaisia kohdeyleisöjä kuvataiteilija kohtaa ja ajattelee työskennellessään. Hinni Huttunen puhui omassa osuudessaan assosiaation ja tiivistämisen voimasta. Esimerkkinä suurien teemojen kiteyttämisestä Huttunen esitteli animaationsa "10 katastrofia".

Hallilaiset kertoivat omakohtaisesti, millaisia kohdeyleisöjä kuvataiteilija kohtaa ja ajattelee työskennellessään. Hinni Huttunen puhui posteripäivässä assosiaation ja tiivistämisen voimasta. Esimerkkinä suurien teemojen kiteyttämisestä Huttunen esitteli animaationsa “10 katastrofia”. Kuinka tiivistää katastrofi yhteen kuvaan?

Tesomantaidehallilaiset (Hinni Huttunen, Laura Impola, Laura Laukkanen ja Ismo Torvinen) johdattelivat maanantaina 10.11. opiskelijat nykytaiteen maailmaan. Aiheena olivat posterit, mutta koska hallilaiset (tai yliopisto-opiskelijatkaan lähtökohtaisesti) eivät ole graafikoita tai oikeaoppisia mainosmyyjiä, lähestyimme julisteen suunnittelua tilan ja kohdeyleisön kautta. Tavoitteena oli antaa opiskelijoille eväitä posterin toteuttamiseen.

Provosoimme opiskelijoita katsomaan ja kuuntelemaan Tesoman Länsitoria. Piilotettuna manifestina oli, että juliste voi parhaimillaan olla enemmän kuin kaksiulotteinen A0-liuska.

lansitori_tesoma_havainto3

Laura Impola haastaa opiskelijat katsomaan tarkemmin: onko lähiö pelkästään harmaa? Minkälaisten ääniärsykkeiden kanssa tuleva posteri tulee kilpailemaan?

Laura Impola haastaa opiskelijat katsomaan tarkemmin: onko lähiö pelkästään harmaa? Minkälaisten ääniärsykkeiden kanssa tuleva posteri tulee kilpailemaan?

Valikoiva näkö – havaintoja Opeleista kuntopyöriin

2014-04-30 00.06.57
Lapsena sen jo huomasi. Jos perheeseen hankittiin uusi auto, sanotaan vaikka oranssi Opel, niin välittömästi niitä samanlaisia oransseja Opeleita näkyi markettien parkkipaikoilla ja vastaantulevien liikenteessä. Tuntui, että aiemmin harvinainen menopeli olisi yht’äkkiä yleistynyt ja muuttunut erityisen huomiotaherättäväksi ilmestykseksi. Oranssi Opel. Tuolla. Ja tuolla. Sitä on ihminen kuin haukka peltohiiriä tähystämässä. Ja Opeleita.

Tehonrakentajat-simulaatio vai Emmy-palkittu Black Mirror-sarja?

Tehonrakentajat-simulaatio vai Emmy-palkittu Black Mirror-sarja?

Teoksia työstäessä kiinnostus auttamatta kiinnittyy puutiaisen voimalla yhteen hermopisteeseen. Hermopisteet vaihtuvat projektien mukaan. Projekteja on paljon. “Mistä kaikesta voi ihminen ollakaan kiinnostunut!”, voi kuvataiteilijuuttaan harjoittaessa todeta useampaan otteeseen. Xl Art Spacen näyttelyhuumassa Tehonrakentajat-leiriä on erityisesti kiinnostanut kuntopyörät, youtube, self-help ja simulaatiot. Viime aikoina kuntopyöriä on tullut bongattua erityisen paljon.

Ei siis ihme, jos huomiomme kiinnittyi tällä kertaa seuraavaan:

“Viisitoista miljoonaa meriittipistettä. Tulevaisuuden dystopiassa, kaikkien on poljettava kuntopyörillä ja tienattava virtuaalirahaa. Tällä virtuaalirahalla voi ehostaa omaa avatariaan. Ainoa pakotie tästä maailmasta on musiikkilaulukilpailu, johon osallistuminen maksaa viisitoista miljoonaa meriittipistettä.” Yle Areenan Black Mirror -sarjan esittelysivu, 30.4.2014.

2014-04-30 00.35.47

Kuvankaappaukset: Black Mirror, The National Anthem

Tekniset

xl_hiustenleikkuu
Tehonrakentajien tuorein teos vietiin alkuviikosta Helsingistä Xl Art Spacesta telakalle Espooseen. Kuluneen huhtikuun aikana projektin tehoarvo vaihteli valehtelematta 0-1000 voltin välillä. Samaan aikaan kun Tehonrakentajat olivat vakuuttuneita teoksen osuvuudesta ja sen ällistyttävän terävästä tehonrakentajamaisuudesta (“se on älytön, se on hauska, se on runsas!”) orastava ammattiylpeys tutisi perustuksillaan.

Tekniikka on armoton puolituttu. Teos joka toimii ailahdellen, tuottaa tekijälleen jatkuvaa huolta ja epämukavaa oloa. Asiakaspalvelualttius, joka taitaa olla Tehonrakentajien arvoista perustavin, oli koetuksella. Tarjottu palvelu oli käytössä puoliteholla. Ja silti, kun kysessä on taidetyö, aihetta ei pahoitteluun ei ole. Joskaan ei umpimieliselle puolustuspuheellekaan.

Kysymys on taiteen rohkeudesta, röyhkeydestä ja viattomasta kokeilunhalusta. Onko taide maukkaimmillaan demoina ja pilotteina? Välikritiikkeinä ja nykivinä aavistuksina tulevaisuudesta?

Tehonrakentajat jää makustelemaan näyttelykokemusta. Pohdimme, tuliko sitä tehtyä teos vai prototyyppi.

xl_yleiso

xl_simulaatio

Tingeli tankeli tong

2014-03-07 15.57.06Konerasvaisen miehen maineessa olevan Jean Tinguelyn (1925-1991) töitä on syytä katsella tarkkaan. Etenkin jos löytää Tehonrakentajat-henkeä itsestään.

Tehikset Laukkanen, Torvinen ja Hyvönen riensivät Amos Andersonin taidemuseoon kanavoimaan konevelhon mekaanista energiaa itseensä.

Hypnoosiin asti koneet eivät ehdi katselijaa lumota. Aikakatkaisin sallii teosten keikkua, keinua, pyöriä tai kumarrella ohikiitävältä tuntuvan hetken. Teoksen uudelleenkytkeminen onnistuu 5 minuutin välein.

Teoksen odottaja

Teoksen odottaja

Erityistä kiitosta annamme käynnistysnapin reippaalle koolle ja kytkimen sijainnille, joka helpotti aikarajoittimien luomaa odotuspainetta. Nykynäyttelykävijä ei kauan jaksa odotella. Sen huomasi, jos tarkkaili näyttelykävijöitä ja itseään. Jos teos ei käskettäessä liikkunut, se sivuutettiin.

Odotusarvo mekaanisista teoksista muutti teoksen olemassaolon käynnissäolon asiaksi. Tinguelyn teosten kohdalla reaktio on jopa korostuneen hassu, sillä staattisessa tilassa lepääviä kojeita ihastellessa ja kytkimien aktivoitumista odotellessa ei lopulta kaivannutkaan sitä liikettä, toimintaa ja mekaanisia taikoja. Veistokset toimivat taideteoksina, vaikka ne varsinaisesta eivät olleet “päällä”.

Pit-Stop latasi itseensä paikoillaan pysyessään enemmän liike-energiaa kuin mitä lopulta teoksen konkreettisessa liikkeessä vapautui.

Pit-Stop latasi itseensä paikoillaan pysyessään enemmän liike-energiaa kuin mitä lopulta teoksen konkreettisessa liikkeessä vapautui.


Silti yhtä kaikki: Amos Andersonin ullakolla pyörivä dokumentti Tinguelyn räjäytys- ja papattioopperasta palauttaa viimeistään uskon toiminnan voimaan. Kyllä taiteessa täytyy olla vähän “actionia” ja “tingelitangelia”. Käykää toteamassa vaikka itse.
Jotain ihanan älyvapaata on Michelin-ukossa, joka pyörii hyrränä Pit-Stop -teoksen uumenissa.

Jotain ihanan älyvapaata on Michelin-ukossa, joka pyörii hyrränä Pit-Stop -teoksen uumenissa.

“Nyt tähdätään kymmenen vuoden päähän”

Galleria Rajatilan  Taidekoulu Tampereelle -tapahtuman jälkihöyryissä.

Keskustelun vetäjä Jussi Koitela (keskellä) Taidekoulu Tampereelle -tapahtuman jälkihöyryissä.

Tehonrakentajat on Plutosta. Pluto on Tamkin kuvataiteen koulutusohjelman tietokoneluokka Finlaysonin toimitiloissa. Se on Tehonrakentajien alkumeri, joka sisälsi taideprojektin syntymiseen tarvittavat perusrakenneosaset: yhteisön, tuotantovälineet ja tilan tekijöiden väliselle kemialle. Nyt kuvataiteen koulutusohjelma Tampereen ammattikorkeakoulussa on historiaa. Korupuheet, armonanomukset ja vanha kunnon järkipuhe eivät pelastaneet koulutusohjelmaa.

Rajataide ry järjesti perjantaina 17.1. Taidekoulu Tampereelle -kokoontumisen Galleria Rajatilassa. Tehonrakentajat olivat luonnollisesti paikalla.

Juha Suonpää esittelee, millaista englanninkielistä kuvataiteen opintopolkua ollaan rakentamassa Mediapolikseen. Opetusohjelman työryhmä ja rakenne ovat vielä suunnittelematta.

Juha Suonpää esittelee, millaista englanninkielistä kuvataiteen opintopolkua ollaan rakentamassa Mediapolikseen. Uuden opetusohjelman työryhmä ja rakenne ovat vielä avoinna.

Tamkin kuvataiteen koulutusohjelman päällikkö Juha Suonpää aloitti illan ja esitteli uutta opintopolkua. Tampereen kuvataidekoulutusta perustamassa ollut Lars Holmström kommentoi, että uuden taidekoulun perustaminen ja vanhan lakkauttaminen on helppoa. Vaikeaa on se, mitä tapahtuu näiden pisteiden välissä.

Tampereen apulaispormestarin Olli-Poika Parviaisen viimehetken peruuntuminen kokoontumisesta oli aistittavissa. Auttamatta syntyi tunne siitä, että puheenvuoroja osoitettiin Parviaisen haamulle. Kuvataiteen koulutusohjelman puolustamiseen sekä merkityksen ja perinteen käsittelemiseen on vielä selvästi tarvetta.

Onneksi katse luotiin myös kohti uutta. Rohkeimmat totesivat suoraan, että hitot Tamkista, nyt etsitään uudet yhteistyökumppanit. Raivataanko taiteelle tilaa vertaiskoulutuksen tai täysin uuden taidekoulun avulla jää nähtäväksi. Kokoontumisen suuri yleisömäärä kertoo, että Tamkin hiillos kytee vielä pitkään.

Kokouksen tehokkuutta kyseenalaistetaan. "Puolitoista tuntia on kulunut, eikä vieläkään ole perustettu uutta taidekoulua."

Kokouksen tehokkuutta kyseenalaistetaan. “Puolitoista tuntia on kulunut, eikä vieläkään ole perustettu uutta taidekoulua.”